Ajatus ryhtymisestä perhepäivähoitajaksi ei kuulunut ehkä ihan niihin suosituimpiin lapsuuden suunnitelmiin, mutta kyllä se jossain vaiheessa aikuisuuden kynnyksellä joka tapauksessa kävi mielessä. Eikä siihen varmaan vähiten ole vaikuttanut lämpimät muistot omasta Paula hoitajastani, jonka luona viihdyin erinomaisesti.
Suomalaisen mittapuun mukaan minulla on suurperhe ja pitkä "kotiäitiura" ennen hoitajaksi ryhtymistä, kokemusta siis arjen toimintojen pyrittämisestä löytyy. Olen suorittanut perhepäivähoitajan ammattitutkinnon , eikä aikaisemmista opinnoista käsi ja taideteollisuuden parissa ainakaan haittaa ole ollut.
Perhepäivähoitajan työssä on minulle parasta omahoitajuuden toteutuminen, mahdollisuus lapsen yksilölliseen kohtaamiseen ja sitä kautta työ myös antaa itselle iloa ja mielekkyyttä.
HUOM! Tässä blogissa ei esiinny hoidettavia lapsia tai heihin liittyviä asioita (ehdoton vaitiolovelvollisuus)
Blogi ei myöskään ole mikään kaikenkattava paketti, vaan sisältää lähinnä kuvauskatsauksia touhuistamme ja päivityksiä tulee sen mukaan kun aika antaa myöten.
