Kalevalan päivään tutustuimme onkimalla kortteja jotka olivat nurinpäin. Ensin tuli Lönrött, sitten reppu, sitten sukset, sitten kartta , sitten kirja ja lopuksi partamies. Näistä kehkeytyi Kalevanpäivän tarkoitus. Ja tottakai, yritimme laulaa luikauttaa mutta varmaan olisi Väinämöinen aika helposti laulanut meidät suohon.
(Onkimiskortit tekee helposti haaraniiteillä tai laittamalla klemmarin kortin reunaan, nämä on lisäksi kontaktoitu)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti