Kävimme lastenkirkossa keskiviikkona. Hetki oli rakennettu lapsille sopivaksi, lapset saivat heilutella palmunoksia ja liikkua laulujen tahdissa, oikein miellyttävä kokemus. Pappi osasi puhua lapsille selkokieltä ja taisi se vähän hassutellakin. Toivottavasti lapsille jää näistä hetkistä sellainen kokemus että kirkko on myös heidän tilansa, kirkossa lapsi saa olla lapsi, ottaa oman paikkansa ja tulla nähdyksi. Aina varmaan lausutut sanat eivät painu mieleen, mutta erityinen tunnelma kynttilöineen ja suurine kuvineen kirkon seinässä luovat ihan omanlaisiansa elämyksiä ja muistoja. Kirkossa on pyhän tuntu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti